Blogiarkisto: Arja Wilkman

Tiistai 29.6.2010 - Arja Wilkman

JOKO KOKEILIT ZUMBAA

Trendit tulevat ja menevät. Joissakin asioissa uusi tuleminen tapahtuu kymmenen vuoden välein, joissain nopeammin. Kaikki naiset tietävät, mitä Zumba tarkoittaa ja joka toinen on ainakin kokeillut kyseistä liikuntamuotoa, ellei ole hurahtanut tyystin sen letkeään ja hikiseen maailmaan. Itse kokeilin ja petyin. Tanssimisesta pitävänä kuvittelin saavani siitä koukuttavan liikuntamuodon, mutta pomppimiset eivät sopineet ”vartalolleni”. Onneksi en ostanut kausikorttia.

Ilman puhdistuksen invaasio

Zumban tavoin maassamme on tapahtunut erilaisten ilman puhdistajien invaasio. Ilmasto uusien laitteiden kehittelylle on ollut otollinen ja kuten sanotaan, asialle oli tilaus. Työpaikan huonosta sisäilmasta kärsiviä on paljon. Työpaikan ilmaa vedämme keuhkoihimme lähes 3 000 litraa yhden työpäivän aikana ja toisenlaista ilmaa 6 000 litraa työajan ulkopuolella kotona ja harrastuksissa. Kaikki mahdolliset ideat hengitysilman laadun parantamiseksi ovat tervetulleita.

Olen istunut useammassa esittelytilaisuudessa ja lukenut monia tutkimuksia ja raportteja siitä, kuinka tehokkaasti ilma puhdistuu, millä tekniikalla puhdistaminen tapahtuu ja miten paljon säästetään siivouskustannuksissa hankkimalla ilman pesu-/kuivapesu-/puhdistus-/imurointi-/kierrättäjä-/desinfiointikone. Koska laitteiden kirjo on suuri, odotan, että terveellisemmästä sisäilmasta haaveilevalle kerrotaan selkeästi, onko kysymyksessä lähinnä hajunpoistoon tarkoitettu laite, vai saadaanko laitteen avulla ilmasta pois myös haitallisia ja vaarallisia mikrobeja. Kummallekin laitetyypille on varmasti tarvitsijansa.

Minulla ei ole asiantuntemusta arvioida laitteiden tehokkuutta, puhdistusteknologian moderniutta, ilmataskujen muodostumista tai vedontunnetta ja hurinaa, mutta siivouskustannusten säästämisestä eli siivousminuuttien vähenemisestä (siitähän on kysymys?) uskallan esittää epäilyni.

Tutkimustuloksia kaivataan

Tiedämme, että mitä pienempi likahiukkanen, sitä kauemmin se pysyy ilmassa ja vaikka olisi laskeutunutkin esimerkiksi yön aikana tasopinnoille tai takertunut seiniin, lähtee kevyt lika liikkeelle siivoojan tai huoneenhaltijan tultua töihinsä huoneeseen. Näiden pienhiukkasten pyydystämiseen normaaleissa työtiloissa tuskin on laskettu siivousaikaa, koska ylläpitosiivouksen menetelmin pienimpien hiukkasten poistaminen on lähes mahdoton tehtävä. Jos ja kun näin on, mistä säästöt syntyvät?

Sisäilman pienhiukkaspitoisuuden alentaminen laitteiden avulla ei ymmärrykseni mukaan vähennä puhtauskustannuksia. Näkyvän pölyn eli yli 10 mikrometrin hiukkasten poistaminen on joka tapauksessa tehtävä pyyhkimällä tai imuroimalla, vaikka laite olisi asennettu kuinka ”ottavaan paikkaan”. Eri laitteilla näyttäisi olevan vielä erilaiset optimialueensa eli minkä kokoisen partikkelin poistossa puhdistaja on tehokkaimmillaan.

Paljonko laitteen hankintahinnalla, vuosittaisten huoltojen ja käyttösähkön hinnalla olisi mahdollisuus lisätä täsmäsiivousta? Olisiko lopputulos pidemmän päälle parempi? Vai onko uskomme laitteiden erinomaisuuteen hämärtänyt käsitystä huolellisen ja tarkoituksenmukaisen siivouksen moninaisista hyödyistä?

Lisää siivousta

Koko työurani olen jollakin tavalla ollut mukana siivouskustannusten alentamistalkoissa. Olen ollut menetelmä- ja välinekehittelyn ehdoton kannattaja, eikä sen kohdalla olekaan tapahtunut mitään muutosta. Jos työ voidaan tehdä kevyemmin, ergonomisemmin ja nopeammin, miksi toimia toisin. Mutta miksi säästynyt työaika nipistetään pois siivoojalta? Miksei siirretä sitä jaksottaisiin töihin tai täsmäsiivoukseen? Jokaisesta normaalista työtilasta löytyy ihan varmasti pintoja, joiden pölynpyyhintää voisi lisätä pelkäämättä ylisiivousta.

Julkisia hankintailmoituksia silmäillessäni olen havainnut, että eripuolilla Suomea siivoustarve määritellään eri tavoin. Esimerkiksi koulujen perussiivouksia tehdään joissain kunnissa kaksi kertaa vuodessa, toisissa vain kesällä. Jos ikkunoita pestään, pesu voi kohdistua vain sisäpuoliseen pintaan tai sisä- ja ulkopintaan, mutta ei väleihin jne. Likaantumisaste ei selittäne eroja.

Sisäilmaongelmat kasvavat, puhtauspalvelujen asiakastyytyväisyydessä on parantamisen varaa ja siivoustyötä tekevien työ ei saa sille kuuluvaa arvostusta. Olemmeko tuijottaneet liikaa kustannuksia ja myöntyneet niukan talouden painostuksessa laskemaan puhtaustavoitteitamme tehokkuuden nimissä ehkä jo liikaakin. Entistä useammin huomaan miettiväni mahdollisuutta kasvattaa taajuuksia karsimisen sijaan. Olisiko sisäilma sitten puhtaampaa ja asiakkaat tyytyväisempiä – kenen kustannuksella? Tarkoituksenmukaisuus on monitahoinen määre.

Virkistävää kesää teille kaikille!

************

Energia on miehinen asia

Maanantai 26.4.2010 klo 14:38 - Arja Wilkman

Kiinteistönomistaja on harvoin puhtauspalvelun tilaaja tai asettaa kiinteistöstrategiassaan tavoitteita toimitilojen puhtaudelle tai hoidon tasolle. Puhtauspalvelu on perinteisesti määritelty käyttäjäpalveluksi. Tottahan se onkin. Puhtauspalvelusta nauttivat tilojen käyttäjät ja tiloissa asioivat. Ne, jotka toiminnallaan ja käyttäytymisellään ovat vaikuttaneet tilojen likaantumiseen ja siivoustarpeeseen. Käyttäjät myös maksavat puhtauden.

Benchmarkingin tuloksista

Helmikuussa tuskailin benchmarking-kyselyn vastaamisen vaikeutta. Vaikeuksista huolimatta tuloksia on saatu ja analysoitukin. Minut herätti (jo unhoon jäänyt tosiasia) julkisten rakennusten ylläpitokustannusten jakauma. Ulkoalueiden puhtaanapito-, käyttö- ja huolto-, energia- ja vesimaksut toimistokiinteistöissä ovat tutkimuksen mukaan yhteensä noin 20 €/htm2/a. Kysymyksessä on eripuolilta Suomea kerättyjen lukujen keskiarvo. Summa on samaa suuruusluokkaa, kuin mitä siivous yksistään tänä päivänä keskimäärin maksaa.

Ulkoalueiden hoidon kustannukset ovat euron luokkaa, murto-osa lattioiden puhtaanapidon kustannuksista. Kuinka paljon rakennuksen ulkopuolisilla ylläpitotoimilla kuten sisäänkäyntien ja ulkoportaiden puhtaustasoa ja varusteiden kuntoa kohottamalla voidaan vähentää sisäpuolista siivousta ja pidentää lattioiden uusimisväliä? Televisiosta tuttua Sakari Pietilää mukaillen, missä on kulminaatiopiste. Oikein valittujen tuulikaappimattojen tehokkuudesta lian pysäyttäjinä on olemassa tutkimustietoa. Miksi annamme lian kulkeutua tuulikaappiin asti, miksi emme pysäyttäisi sitä jo aiemmin.

Ketä kiinnostaa

Energiasta puhutaan, säästökeinoja mietitään ja selvityksiä tehdään ministeritasolla. Hyvä niin, mutta kustannusten näkökulmasta siivoushan maksaa kaksi kertaa sen, mitä energia. Siivouksen tutkiminen ja säästöjen hakeminen on jäänyt alan omaksi tehtäväksi. Mutta jos joku tarjoaisi Vuokralle toimistotalo, jossa innovatiivisten rakenne- ja pintamateriaaliratkaisujen ansiosta todistetusti säästät siivouskustannuksissa vähintään 23 %, niin luulisi tällaiselle talolle riittävän ottajia. Todellisuudessa me puhtausalalla työskentelevät yritämme löytää valmiiksi rakennetuista taloista siivousystävällisyyttä ja kultaisen mopin voittajia. Matalaenergiatalot ovat jo arkipäivää, mutta harvassa ovat rakennuttajat, jotka ovat asettaneet rakennushankkeen tavoitteeksi alhaiset puhtaanapitokustannukset.

Sukupuoleen sidottu juttu

Yksityiskohdat ja pintamateriaalien vaihteleva käyttö luovat yksilöllisyyttä tiloihin, mutta jos on ratkaistava kahden upean vaihtoehdon välillä, niin valittakoon se, joka on helpommin puhtaana pidettävä. Siivooja kohtaa ratkaisun keskimäärin pari kertaa viikossa 20 - 30 vuoden ajan, yli 2000 kertaa. Ei ole yhden tekevää, miten hän tehtävästään selviää.

Selityksiä puhtaanapidon unohtamiselle löytyy, mutta yksi painavimmista lienee jo alussa mainitsemani jako omistajan ja käyttäjien vastuiden kesken. Laskut maksetaan eri kukkaroista. Jonkun pitäisi kuitenkin laskeskella kokonaiskustannuksia. En usko, että arkkitehtoniset arvot mitenkään häväistyisivät, vaikka siivoukselliset tavoitteet nostettaisiin rinnalle.

Esitin tutkijalle rinnakkain puhtaanapidosta ja energiasta aiheutuvat kustannukset ja kysymyksen, tietääkö hän, onko siivouskustannuksia alentavaa tutkimusta käynnissä samalla tavalla kuin energiankulutusta tutkitaan. Hän (engl. She) ei ollut edes kiinnittänyt huomiota siivouksen isoihin lukuihin, mutta hetken mietittyään asiaa totesi, että kysymyksessähän on naisten ala. Kun kysymyksessä on naisten ala, ei tutkimusta tarvita. Esitinköhän nopean johtopäätökseni liian kärkevästi.

Lähitulevaisuus tuo uusia vaateita

Uusien sertifikaattien ja laatutodistusten saamiseksi ollaan luomassa uusia kriteereitä. Tulevaisuudessa ei enää riitä rakennusten energiankulutukseen keskittyvä seuranta. Lisäksi tulevat esimerkiksi materiaalien valinta ja käyttö, ulko- ja sisäpuolinen puhtaanapito ja sisäilman laatutekijät, joiden tarkoituksenmukainen suunnittelu ja viime kädessä toteuttaminen vaativat aivan erityistä tietoa ja osaamista.

*******

HANKINTOJEN VAIKEUDESTA

Maanantai 26.10.2009 - Arja Wilkman

Yleisövessat ovat oiva paikka tarkkailla ”salaa” muiden ihmisten käyttäytymistä. Hämmästelin viikonloppuna isolla huoltoasemalla, kuinka moni nainen tai tyttö (miesten vessakäyttäytymisestä ei ole omaa kokemusperäistä tietoa) käveli sieltä ulos pesemättä käsiään – tänäkin päivänä, kun joka paikassa toitotetaan käsienpesun hyödyllisyyttä sikainfluenssan leviämisen estämisessä. Voin kuvitella, että henkilö, joka laiminlyö käsiensä pesun jo vessakäynnin yhteydessä, tuskin kovin usein pesee käsiään muutenkaan päivän mittaan.

Käsidesi on myynyt hyvin koko kesän ja syksyn. Sellaisetkin työpaikat, joissa huolellinen käsienpesu on riittänyt tähän asti, ovat hankkineet ainetta ja asennelleet annostelijoita. Nurinkurista, että monilla työpaikoilla, joissa liikkuu samat, tutut henkilöt, käsihygienia pysytetään korkeana, mutta julkisissa yleisötiloissa puhtaus ja hygieenisyys romahtavat ohikulkijoiden ja pistäytyjien välinpitämättömyyden seurauksena. Tietämättömyys ei voi olla syynä.

Hankintoja tekevillä on nihkeästi tietoa hankintapäätöstensä tueksi, erityisesti niiden seurausten arvioimiseksi. Useimmat ellei jokainen ostaja edellyttää esimerkiksi siivousaineesta, että sen on oltava tehokas, riittoisa, ympäristömyötäinen, ihoärsytystä aiheuttamaton, hajustettu ja hajustamaton ja kokonaistaloudellisesti edullinen. Aika monen kriteerin kohdalla valmistajat ovatkin tehneet kovasti töitä ja heillä on osoittaa kiistattomia tutkimustuloksia, dokumentteja ja tunnuksia tuotteittensa ominaisuuksista. Kiitos siitä, mutta miten käy esimerkiksi tuotteen ympäristömyötäisyyden, kun otetaan tarkasteltavaksi elinkaaren loppupää, ostopäätöksen jälkeinen varastointi ja jokapäiväinen käyttö? Kaikkien prosessin aikaisten valintojen seuraukset, annostelu mukaan lukien? Itse tuotteen hyvätkin ominaisuudet voi käyttäjä hukata käden käänteessä.

Käsidesien myötä saniteettitiloihin ja vähän muuallekin on käsienpesuaine- ja joissakin taloissa myös käsivoideannostelijan rinnalle asennettu kolmaskin annostelija. Ei asiassa itsessään ole mitään kritisoitavaa, mutta hankintalain ja kilpailutuksen seurauksena annostelijan ulkonäkö ja sisältö saattavat vaihtua aina neljän vuoden välein. Vanhat annostelijat roskiin, vaikka kunto olisi hyvä ja ulkonäkö siisti ja uudet annostelijat tilalle. Ja sama toistuu seuraavassa kilpailutuksessa. Siivouspalvelu ei ole yksin ongelman kanssa. Monessa muussakin hankinnassa on vastaavanlaisia haasteita. Kokonaisuuden kannalta ja muutaman vuoden tarkastelujaksolla ympäristömyötäistä ja taloudellista – onko vai eikö ole? Oma osaamattomuus ja tietämättömyys ärsyttävät.

Onneksi siivousvälineiden kohdalla tilanne on toinen. Menetelmä- ja aikastandardeista saa kiistattoman kriteerin tarjouspyyntöön ja tuotteiden väliseen vertailuun. Käsityövälineiden kohdalla välineen hankintahinta näyttelee oikeasti tosi pientä roolia, kun kokonaistaloudellista edullisuutta määritettäessä lasketaan myös työlle hinta. Hyvät työvälineet kestävät useamman vuoden kovassakin käytössä. Mitä maksaa siivoojan työ tuona aikana? Muutamien eurojen tai kymmenienkin ero välineiden hankintahinnoissa ei saa ratkaista valintaa. Aikastandardit kehiin.

Ensimmäisen pikkujoulukutsun sain viime viikolla. Toivottavasti saan toisenkin. Omalla työpaikalla yhteistä illanviettoa tuskin järjestetään, sillä järjestelyvuorossa olevasta yksiköstä ei löytyne innostuneita organisaattoreita. Samaa väsymystä yhteisten asioiden äärellä on havaittavissa muuallakin. Ymmärrän, että juhlien järjestäminen ei välttämättä näinä aikoina innosta, mutta viime vuodesta muistan, miten hauskaa meillä tähän aikaan oikeastaan oli. Mamma Mia –kuvioiden harjoittelu ja abbamaisten esiintymisasujen ompelu työkavereiden kanssa pidensi ikää monella vuodella ja vahvisti yhteishenkeä. Esityksemme viihdyttävyyttä tai taiteellista tasoa olen jäävi arvioimaan.

******

PUHTAUSKULTTUURISTA

Torstai 27.8.2009 - Arja Wilkman

Kesä meni nopeasti. Oliko se lämmin vai sateinen, tuskin enää muistan sitä. Työt nappasivat aika tehokkaasti ajatukset pois lomasta, vaikka loma olikin mukava ja virkistävä.

Puhtausalalla työskentelevä, nipotatko etelän lomamatkalla ravintolan pöytäliinan tahraisuudesta tai hotellihuoneen jalkalistojen pölyisyydestä? Itsetutkistelun seurauksena voin yhtyä äitini usein siteeraamaan sanontaan ”maassa maan tavalla tai maasta pois”. Siivoamattomuutta ja likaisuutta en hyväksy, mutta koska olen vapaaehtoisesti ja vielä omasta halusta valinnut matkakohteeni, hyväksyn poikkeavan puhtaustason. Hyvää tuuriako, vaatimustason alhaisuutta vai liikaa olosuhteiden ymmärtäväisyyttä, mutta vuosien saatossa olen vain kerran joutunut vaihtamaan huonetta likaisuuden vuoksi – Suomessa. Majoituspaikkojen taso on vaihdellut yhden tähden hostelleista kolmen tähden hotelleihin, useimmat yöt olemme perheen kanssa viettäneet B&B –majataloissa.

Aamulla kaupungin keskustan läpi töihin kävellessäni havahduin ikävään näkyyn. Soittoruokalan ja sen lähitalojen kivijalat olivat jokaikisen tolpan kohdalta märkiä ja laikukkaita runsaan puolen metrin korkeudelta. Korttelin päässä moista ilmiötä ei enää näkynyt. Välinpitämättömyys yhteisen ympäristön siisteydestä ja viihtyisyydestä on kasvanut huolestuttavasti. Olut ja minä itse –mentaliteetti antavat aikuisille miehille (naiset ja alaikäiset eivät kuulu tähän joukkoon) oikeuden liata toisten omaisuutta ja aiheuttaa taloyhtiöille ja katujen puhtaanapidosta vastaaville ylimääräisiä kustannuksia. Puhtaassa Suomessamme.

Puhdas –mielikuvan voi saada aikaan monella tavalla. Vuosia sitten Mallorcalla hotellin siivoojat puhdistivat rappukäytävän seinät hohtavan valkoisiksi levittämällä tahrakohtiin kalkkivelliä. Eikö sama idea voitaisi ottaa meilläkin käyttöön? Monessa koulussa tänäkin kesänä perussiivoojat ovat tuskailleet käytävien seinien potkimisjälkien kanssa saamatta tyydytystä työstään. Puhdistuslevyn tilalle maalitela. Työn jälki on varmasti riittävän hyvä, vaikkei ammattimaalarin veroinen olekaan. Kumpi työ vie enemmän aikaa?

Kesän perussiivoukset nostivat esille epäkohdan, jonka moni alalla tunnistaa, mutta jonka kuntoon saattamiseksi on tehty yleisesti aika vähän. Kiinteistönomistaja tai isännöitsijä on energian, vedenkulutuksen ja ilmanvaihdon rinnalla harvoissa tapauksissa, jos lainkaan, kiinnostunut perussiivouksista. Jos muistiinpanot puuttuvat, on erittäin työlästä selvittää, mitä edellisvuoden tai toissavuoden perussiivouksissa ja sen jälkeen on lattioille levitelty. Ihmisen muisti on lyhyt ja vaihtoehtoisia aineita paljon. Jos palveluntuottajakin on vaihtunut välillä, faktat häviävät. Systemaattinen perussiivousten dokumentointi vähentäisi turhaa työtä ja varmistaisi hyvän jäljen. Palveluntuottajalle en kirjaamista sälyttäisi, mutta tiedottamisen käytetyistä aineista ja ainevaihdoksista kylläkin.

Kesälomasta vielä sen verran, että pistäydyin Etelä-Ranskassa sukulaistytön häissä. Suomalais-saksalais-ranskalainen juhlinta poikkesi jonkin verran totutusta kaavasta. Mielestäni vain positiivisempaan suuntaan. Pari perusteluesimerkkiä mielipiteelleni: Morsiuspari juhli hääväen mukana koko yön, seuraavan päivän brunssit ja iltamyöhän rääppiäiset, eikä karannut omille retkilleen heti häävalssin tanssittuaan. Tänä aikana ennätti sanoa jo muutakin, kuin vain sydämelliset onnittelut. Vielä ennen häämatkalle lähtöään oli nuoripari vanhempiensa kanssa siivoamassa jälkiä (syy tähän ei ollut rahan niukkuus!) Kaksi päivää vanha aviomies siivosi hääpaikan vessoja ja aviovaimo pesi kattiloita ja pannuja. Sitähän se arkikin tulee olemaan. Jos juhlitaan, juhlimisen jäljet on jonkun aina myös siivottava.

*****

MUNKKIPOSSU JA SIILI

Maanantai 15.6.2009 - Arja Wilkman

Luin lehdestä eteläamerikkalaisesta naisesta, joka on nyt menestyvä kukkakauppias Paimiossa. Hän kertoi jutussa erikoisosaamisestaan morsiuskimppujen sitojana, sopeutumisestaan suomalaiseen elämänrytmiin ja viihtymisestään maaseutumaisessa ympäristössä. Hän kertoi myös tapauksesta, kun hänet melko tuoreena suomalaisena laitettiin ostamaan munkkipossuja. Aikansa lihatiskiä ihmeteltyään joku ystävällinen ihminen neuvoi, että oikeampi paikka olisi leipäosastolla. Ja kas, sieltähän munkkipossuja löytyikin.

Kesätyöntekijät, harjoittelijat ja alan uudet tulokkaat voivat joutua lähes samanlaiseen tilanteeseen, vaikka työkaverit puhuisivatkin yhteistä äidinkieltämme. Alan slangi ja alueelliset murresanat saattavat tehdä tepposia. Melalla, luutulla ja siilillä on yleiskielessä selvät merkityksensä; vesillä voi mela olla tarpeen, luutulla soitetaan (jos osaa) ja siili on pyöreä, piikikäs, mutta niin sympaattinen kesän eläin pensaiden alla pihapiirissä. Mitä siili tekee siivouskeskuksessa?

Tiedätkö ja tunnetko työvälineiden ja menetelmien oikeat nimet? Viitsitkö opetella ja harjoitella niiden käyttöä myös arkikielessä? Kysymys ei mielestäni ole tärkeilystä, vaan oman työn ja alan arvostuksesta ja arvostuksen viestimisestä myös väliaikaisesti alalla työskenteleville ja kaikille kuuloetäisyydellä oleville tilojen käyttäjille. Tässä kohdassa käytetään mieluusti esimerkkinä rättiä. Minusta konkreettisempaa esimerkkiä sanastostamme tuskin löytyy. Olipa kysymyksessä naistenlehden vinkkijuttu tai tilanne, missä joku tuon sanan lausuu, olen katsonut tehtäväkseni oikaista sanojaa. Rätti on rätti, mutta ei puhtausalan ammattilaisen työväline, eikä tänä päivänä toivottavasti enää kodin siivousvälineitäkään. Jos minua pidetään niuhona tai muuten outona, en välitä. Jos minä en halua tai uskalla puuttua halventavaan puheeseen, niin joku muu sen tekee. Kuka?

Viime viikolla sain pyynnön tulla kertomaan ison asiakkaamme edustajille siivouksen työmäärämitoituksesta. Olin todella innoissani, sillä tiesin, että iso joukko piti mitoitusta jonkinasteisena mutu-juttuna. Miksi alamme perusjärjestelmä on vieläkin, liki neljänkymmenen vuoden jälkeen asiakaskunnallemme täysin tuntematon tapa määrittää resurssit ja jakaa työtä tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti mitä erilaisimmilla kiinteistöillä? Olenko pitänyt suunnittelujärjestelmää ehkä liiankin itsestään selvänä työkaluna ja unohtanut kertoa tilaisuuden tullen sen erinomaisuudesta ja merkityksestä yksittäiselle työntekijälle ja koko ammattialalle? Joku muu on pitänyt huolta informoinnista. Kuka?

Raha on tässä ajassa tiukalla lähes jokaisessa organisaatiossa. Säästää pitäisi siivouksestakin, mutta mistä oikeastaan se säästö otetaan. Mitä vähemmän siivousminuutteja, sitä enemmän säästöä – näinhän peruskaava menee. Laskin, että minuutin säästö päivittäisessä siivouksessa ”kustantaa” yli 70 € vuodessa. Kun suuruuden ekonomia astuu kuvaan, säästösumma kasvaa nopeasti.

On iso virhe uskotella, että säästöt saadaan aikaan toimintaa tehostamalla ja kehittämällä. Säästötavoitteet saavutetaan puhtauden kustannuksella, vähentämällä siivousta – harventamalla taajuuksia ja/tai kohdistamalla työ toiminnan puhtausvaatimusten kannalta kriittisiin pintoihin. Koulujen kesälomien aikaisista perussiivouksista ei pitäisi nyt tinkiä. Hyvin tehty perussiivous helpottaa ylläpitoa ja pinnat kestävät mahdollisen harvennetun siivouksen pidemmänkin ajan.

En muista, kuka vastikään kommentoi säästötalkoita toteamalla, että siivouspalvelun vähentyessä meidän jokaisen on nyt opeteltava elämään siistimmin ja roskaamatta, jotta työympäristömme pysyisivät siedettävän puhtaina. Jotain pientä hyvääkin tästä lamasta on lupa odottaa, eikö totta.

Virkistävää kesää kaikille lukijoilleni. Unohtakaa työt hetkeksi, mutta pitäkää silmät auki ja mieli avoimena kaikille uusille asioille!

*****

VASTUUTA OMISTA TOIMISTA

19.04.2009 - Arja Wilkman

Olen onnekkaasti välttänyt rankat flunssasairaudet. Mitä nyt muutaman päivän podin kipeitä lihaksia, lämmönnousua ja kurkkukipua. Ja toisen kerran niiskutin ja surkeilin koko viikonlopun ollakseni maanantaiaamuna taas työkunnossa. Olenko ollut onnekas vai olenko toiminut itse niin, että pöpöt eivät ole saaneet yliotetta?

Jäin miettimään asiaa laajemminkin, kun olin kuunnellut päivän sisäilmastoseminaarin luentoja ja tutkimustuloksia; mikrobeja on joka puolella, toiset välttämättömiä ja toiset jopa myrkyllisiä, osan käymme ostamassa lähikaupan maitohyllystä.

Normaali työssäkäyvä ihminen joutuu päivittäin liikkumaan paikoissa, jotka suorastaa kuhisevat pieneliöitä. Entä kuinka moni tekee töitään mikrobivaurioisessa rakennuksessa tuntikausia tietämättä(än), mitä kaikkea sieltä irtoaa hengitysilmaan?

Pintamateriaalien kupruilu tai turpoaminen, oudot hajuhaitat ja muut muutokset siivooja huomaa nopeasti. Onko hänet opastettu kertomaan havainnoistaan välittömästi esimiehelleen ja sitä kautta kiinteistönomistajalle? Ulkonäkömuutosten syy kannattaa aina pyrkiä selvittämään mahdollisimman nopeasti enempien vahinkojen välttämiseksi.

Työpaikan kosteusvaurio ei ole itsestään selvä syy ihmisten oireiluun, vaikka tänä päivänä niin usein uskotaan. Toisaalta oireilun syy on aina selvitettävä. Oma vuorokautinen ajankäyttöni on iän, työpaikan sijainnin ja vastuiden muuttumisen myötä jaettavissa nyt aika lailla tasan kolmeen osaan: kahdeksan tuntia työtä, toiset kahdeksan unta ja unta valmistelevaa sudokujen tekemistä sängyssä ja loput puuhakasta valveillaoloa. Tiedän, että työhuoneeni siivotaan useammin kuin makuu- tai olohuoneeni, ja työhuoneessani on vain murto-osa niistä koloista ja kalusteista, joiden taakse pöly piiloutuu, verrattuna kotiini.

Vaikka ihmisten työtaakka on suuri ja työpäivät pitkiä, isomman osan vuorokautta he viettävät laillani ihan muualla kuin työpaikalla. Mutta, kun päänsärkyä, ärsytysoireita, väsymystä, huimausta yms. oireita ilmenee, ensimmäiseksi ryhdytään etsimään syytä työhuoneesta. Kuinkahan monta seinää ja lattiaa on revitty auki löytämättä ainuttakaan sairautta aiheuttavaa itiötä? Vasta, kun kuntoarviot ja –tutkimukset kosteusmittauksineen ja mikrobianalyyseineen on tehty ja kun näyttöä ei löydy, ryhdytään selvittämään mahdollisia muita oireilua aiheuttavia tekijöitä koti- ja harrastusympäristöstä tai omista toimista. Tupakoinko itse tai lähipiirissäni oleva henkilö? Onko kotona allergisoivia kotieläimiä tai huonekasveja? Onko koti riittävän puhdas? Onko ilmanvaihto riittävä? Onko varmaa, ettei kotona ole piilevää kosteusvauriota? Olenko mahdollisesti edesauttanut homeitiöiden siirtymisen paikasta toiseen tietämättäni, ymmärtämättömyyttäni tai välinpitämättömyyttäni? Voiko uusi ruokavalio olla päänsäryn ja huimauksen takana?

Mielestäni nopeasti ja kansantaloudellisesti halvemmalla päästäisiin hyvään lopputulokseen, jos oireilun syitä lähdettäisiin etsimään heti laajalla rintamalla, tasavertaisesti myös niistä 12 - 16 tunnista, joita ei vietetä työhuoneessa. Samalla, kun työtiloissa ryhdytään tutkimaan aistivaraisesti siivouksen tasoa, pinnoitteiden kupruja tai outoja hajuja ja hetken päästä puuhaamaan kuntoarviota ja Örebro-kyselyä, jokainen oireileva henkilö ryhtyisi aktiivisesti tekemään omaa kunto- ja ympäristöarviota, itselleen ja muille rehellisesti. Ehkä näin säästettäisiin paljon työtä, yleisen ”hysterian” leviäminen ja turhat muutot, mitä helposti voi tapahtua homekohteissa ja tietysti pitkä rivi euroja.

Ehdottomasti olen sitä mieltä, että oireilun ja pahan olon syyt on aina selvitettävä, enkä vähättele kenenkään tuntemuksia, mutta ajatusmallia, että työpaikka on aina ensimmäinen pääepäilty, en pidä reiluna. Työsuojelu- ja luottamushenkilöiltä, työterveyshuollolta sekä kiinteistönomistajien- ja ylläpito-organisaatioiden edustajilta odottaisin selkeää yhteistoimintamallia, miten ongelmatilanteissa toimitaan, jotta oikea diagnoosi löytyisi mahdollisimman nopeasti, olipa kysymyksessä oireileva ihminen tai talo.

Uutiset ja Tapahtumat

Ostoskori