Blogiarkisto: Roger Bäckroos

29.8.2011

Voi maailman menoa!

Kesä se sitten on taas kääntynyt ehtoopuolelle. Onhan tässä tietysti vielä rippeet jäljellä elokuuta, mikä ainakin ennen laskettiin yhdeksi kolmesta kesäkuukaudesta. Keski- ja eteläeurooppalaisille se on sitä mitä suurimmassa määrin vieläkin. Sielläpäin, kun tämä kuluva kuukausi on päälomanviettokuukausi. Missähän tunnelmissa lomiaan viettävät, kun osassa niistä maista on osattu sössiä taloudenpito oikein kunnolla tai pitäisikö sanoa, ettei ole välitetty edes yrittää, vaan on ihan tahallaan eletty holtittomasti. Nyt sitten niiden maiden, jotka ovat asiansa hoitaneet pitää pelastaa nuo onnettomat. Ymmärrän sen, että enimmäkseen syyttömäthän sielläkin ovat joutumassa kärsimään, mutta miksei kukaan edes perää oikeuden eteen niitä poliitikkoja, jotka vastuuttomilla toimillaan ja päätöksillään ovat saaneet aikaiseksi koko sotkun? Voisi siinä Papandreuden ja Karamanlisten housut tutista jos rupeisi tippumaan kutsua leivättömän pöydän ääreen ja syyte olisi valtionpetos. Siitähän siinä on kysymys, kun tärvää valtiontalouden ihan suohon. Saas nähdä kuinka tuossa myllerryksessä käynee.

Puhtausalallakin hommat vaihtuivat perussiivouksesta ylläpitosiivouksen suuntaan, kun toimipaikat ja koulut ovat käynnistäneet toimintansa. Monissa paikoissa valmistellaan myös palvelujen kilpailutusta, jotta sitten vuodenvaihteessa voidaan alkaa uusi sopimuskausi. Vaikuttaakohan tuo finanssipolitiikanturbulenssi kilpailutukseen ja jos niin miten? Joutuvathan siinä kuitenkin molemmat osapuolet miettimään, miten oma talous tulee pärjäämään noissa yhteisvaluutta euron kiemuroissa. Hintahan luonnollisesti on edelleen se määräävä tekijä, kun sopimuskumppania valitaan, mutta mitä muuta otetaan huomioon? Millä asiakas varmistaa sen mitä hän ostaa ja jos pitää tiukasta taloudesta johtuen tinkiä hinnasta, niin mistä nipistetään? Puhtautta tai yleensäkään palvelua ostettaessa eivät päde samat lainalaisuudet kuin tavarakaupassa, missä näkee tavalla tai toisella etukäteen miltä tavara näyttää ja voi tehdä päätöksen sen mukaan. Ehkä virtuaalimaailma tulevaisuudessa mahdollistaa puhtaudenkin näyttämisen etukäteen. Asiakkaalle voidaan esitellä virtuaalisesti luotu kuva heidän toimitiloistaan, jossa sitten näkyy mitä tarkoittaa kyseisen palveluntuottajan Premium-laatu tai sitten joku halvempi vaihtoehto. Siinä vaiheessa varmaan on olemassa tekniikkaa, jolla palvelun laatu voidaan todentaa eli, että on saatu mitä on ostettu. Saattaapa olla, että siihen aikaan automatiikka huolehtii monista sellaisista siivouksen osa-alueista, jotka nyt ovat ihmisen tekemää käsityötä. Samalla tietysti menetetään se inhimillinen ja joustava toimintatapa, jonka mahdollistaa itsenäiseen päätöksentekoon kykenevä ihminen. Tuohon tulevaisuuteen lienee vielä ajallisesti jonkun verran matkaa. Miten siis tänä syksynä kilpailuttava asiakas voi varmistaa, että saa mitä tilaa? Kyllä toistaiseksi paras konsti on käyttää sopimuksen perustana siivouksen menetelmä- ja aikastandardeihin perustuvaa laskentaa ja edellyttää, että palveluntarjoaja sitoutuu noudattamaan sovittuja työmääriä. Vain sillä tavalla ostaja voi edes jollain tasolla tietää mitä saa, kun sopimuksen allekirjoittaa. Lisäksi mielestäni on tärkeää, että noudatetaan aidoin työntutkimusmenetelmin tehtyjä standardeja, maailmaltahan löytyy kaikenlaisia huuhaa maakareiden luomia aika-arvoja, joilla ei ole mitään tekemistään todellisuuden kanssa. Valitettavasti valehtelu ei ole rangaistavateko, ei ainakaan sellainen, jossa väitetään, että työntekijälle annetaan tarpeeksi aikaa selvitä työalueestaan ja sovituista tehtävistä. Siksi ostajan on pakko sisällyttää sopimukseen sanktioita, jotka sitten rankaisevat jos asiat eivät suju sovitulla tavalla.

Mukavaa ja iloista syksyn alkua! 

26.5.2011

 

Suomi maailman kartalle!

Oliko se nyt sitten se suuri jytky, joka Perussuomalaisten mukaan oli se suuri vaalivoitto, josta kohistiin valtamedioissa eripuolilla Eurooppaa, vai se lallattelijoiden laulukuoroon lässähtänyt euroviisuedustajamme, joka kuulemma oli ainakin kovasti tyttöjen mieleen. Vai sittenkin se lätkän maailman mestaruus, joka villitsi melkoisen osan kansasta katukarkeloihin. Joku noista tai sitten ihan jotain muuta, oli se joka median mielestä nosti Suomen maailman kartalle, vaikka minun mielestäni on maamme ollut siellä itsenäistymisestään lähtien. Niin tai jopa ennenkin, kun Ruotsi ja Venäjä tappelivat siitä, kumpaan valtioon tämä kotomaamme maa-alue kuuluu. No, toivotaan, että ”kartalle pääsy” tuo suomalaisille paljon vaihdon välineitä, jota valuutaksi kutsutaan.
 Nyt sitten rustaavat sateenkaari hallitusta. Tarkoittaako se samaa, kun kertovat, että on ns. sateenkaariperheitä? En tiedä, mutta toivottavasti ei kuitenkaan sellaista hallitusta, joka uskoo, että aarre sijaitsee sateenkaaren päässä. Satuihin uskovia ja niitä kertovia poliitikoita, kun meillä tässä maassa on ollut liiankin kanssa. Ei tosin yhtä paljon, kuin kuuluu olevan eteläisen Euroopan maissa, missä ovat onnistuneet saamaan oman valtionsa kutakuinkin konkurssiin, o tempora o mores. 
   
Savua, vihreyttä ja hikeä
   
Islannin, tuon satujen saaren, tulivuori se sitten taas posahti ja työnsi ilmaan roppakaupalla tuhkaa ja muutakin roinaa. Minkälaiset lienevät vaikutukset? Lentävätkö koneet vai ei. Tuleeko kesästä kylmä, kun tuhkapilvi hämärtää auringon. Aika näyttää! Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että vihreä vallankumous vyöryy, kun luonto puskee itseään täyteen eloon. Alkaa aika, jolloin kuulee usein kysymyksen, koska pidät lomaa vai olitko jo? Toisille siis vapaus koittaa ja toki puhtausalankin väki lomailee, mutta kesä on kuitenkin myös parasta perussiivoussesonkia eli hikeä on tiedossa, vaikkei niin kuuma olisikaan. Koulut, oppilaiden lähdettyä kesälaitumille, on yksi tyypillisistä perussiivouskohteista. Osa hoitaa homman omin voimin ja toiset ostavat palvelun. Jos työn tekevät samat ihmiset, jotka huolehtivat kohteen ylläpitosiivouksesta, ei laatuun yleensä tarvitse paljon puuttua. Onhan selvää, että silloin vanha sanonta osuu kohdalleen hyvin; minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Ostopalveluna asia on hiukan toinen. Silloinhan työ tehdään yleensä mahdollisimman halvalla ja lopputulos on usein sen näköinen. Miten siis voisi varmistua, että saa parhaan mahdollisen hinta-laatu suhteen. Eihän ole mielekästä käydä vuosittain samaa juupas eipäs keskustelua, kun arvioidaan lopputulosta. Olisiko avoimuus taas kerran paikallaan? Jospa edellytettäisiin, että palvelun tarjoaja esittää menetelmä- ja aikastandardiin pohjautuvan laskelman, mistä selviää kuinka hän aikoo työn toteuttaa. Etukäteen kerrottaisiin, että työn suorittamisen jälkeen on myös velvollisuus esittää toteutuneet työtunnit ja ketkä ne tekivät. Tietysti olisi hyvä tietää, ovatko tekijät ammattilaisia vai kokemattomia kesätyöntekijöitä. Vaikuttaahan se tarvittaviin tunteihin, onko ammattitaitoa vai ei. Näin toimien heikennettäisiin harmaan työn mahdollisuuksia ja laatukin varmaan paranisi, kun ei hosumalla tekemisestä olisi hyötyä. Taidan kuulua satuihin uskojien joukkoon. Kuulisin kuitenkin mielelläni palautetta teiltä arvoisat lukijat, miten te olette tämän asian kanssa selvinneet. 
Sähköpostiosoitteeni on roger.backroos@menttoori.fi
Nauttikaa kesästä olette sitten töissä tai vapaalla. 


 

28.3.2011

Vaalit ja muuta järisyttävää

Maailmalta on kuulunut hurjia uutisia lähes päivittäin, kun maa on järissyt ja tsunamit pyyhkäisseet pois kokonaisia kaupunkeja. Lähi-itä kuohuu taas kerran eikä yhtään entistäkään kriisipesäkettä ole saatu rauhoittumaan. Jopa meidän Suomen rauhallinen peruskallio ryhtyi tärisemään ja vielä täällä meikäläisen kotokulmilla. Minä en kyllä tuntenut maan tärisevän vaan kuulin ainoastaan sellaisen äänen, että luulin jonkun mossauttaneen dynamiittilatauksen. Kyllä on riittänyt iltapäivälehdille lööppejä, tulee suorastaan ikävä aikoja, jolloin tärkein otsikko oli Vanhasen Matin naisseikkailut tai se kenelle Kanervan Ilkka taas oli tekstiviestinyt tuhmia ehdotuksia. Näistä poliitikoista päästäänkin hyvin aasinsiltaa pitkin otsikon toiseen aiheeseen, nimittäin vaaleihin. Eduskuntavaalit ovat ihan kohta edessä ja vaalihuuma sen myötä tiivistyy. Joko sinä olet ehdokkaasi valinnut? Jos olet, niin mitkä olivat lupaukset, jotka sinut vakuuttivat antamaan äänesi? Vai onko kyseessä jo pitempiaikainen löytö, jota vaaleista toiseen äänestät? Mikäli vastasit kyllä, niin kysyisin, että oletko vaalien välillä seurannut edustajasi toimia? Onko hän toiminut niin kuin lupasi? Onko hän saavuttanut niitä tavoitteita, joita asetti itselleen vaaliteemoissa? Jos et ole vielä valinnut ehdokasta, niin kysyisin millä perusteella tulet hänet valitsemaan? Onko se lupaukset, aikaisemmat teot vai sopiva ulkonäkö. Valitsetko kenties ensisijassa puolueen vai kohdistuuko valintasi nimenomaan tiettyyn henkilöön? Kuinka paljon te arvoisat lukijat ylipäätään käytätte aikaa löytääksenne oikean ehdokkaan ennen äänestyskoppiin menemistä vai löytyykö ehdokas sieltä kopin seinän naamagalleriasta?

Entäs jos?

Puhtausalalla työskentelee vähintään 80 000 ihmistä. Sillä äänimäärällä saisi eduskuntaa tuollaiset 20 kansanedustajaa ehkäpä jokusen enemmänkin. Mitäpä jos kaikki alan ihmiset antaisivatkin äänensä sellaisille ehdokkaille, joilla olisi halu viedä lainsäädäntötyössä eteenpäin puhtausalaa? Saisimmeko aikaiseksi sellaisen muutoksen, että halpahämäräkauppiailta loppuisi mahdollisuudet toimia? Voisiko kaikki koko alalla saada oikeudenmukaisen ajan selviytyä työstään? Tulisiko palkasta sellainen, että kokoaikatyötä tekemällä sillä tulisi toimeen? Olisiko mahdollista, että pääministerimme EU kokouksessa voisi kertoa, että Suomessa on jo kauan ollut käytössä työntutkimukseen perustuva mitoitusjärjestelmä jolla ihmisten työmäärä voidaan mitoittaa oikeudenmukaisesti ja kohtuullisesti. Niin, ettei kukaan kuormitu liikaa eikä menetä terveyttään eikä työkykyään kohtuuttomaan työmäärään. Pystyisivätkö nuo kaksikymmentä saamaan puolelleen riittävän monta muuta kansanedustajaa, jotta positiivinen käänne tapahtuisi. Auttaisihan se sairaseläköitymisen kanssa painivaa Eurooppaa löytämään parempia ratkaisuja ja kilpailutustakin voitaisiin järjestää niin, että siinä olisi jotain järkeä. Äitini tapasi sanoa, että luoja ei ole kieltänyt suuria haaveilemasta ja tämä lienee sitä.

Ehdokkaita kuitenkin on

Luin tänään Yrittäjänsanomia ja siinä kerrottiin useammastakin puhtausalan yrittäjästä, jotka ovat pyrkimässä eduskuntaan. Ovatkohan he lähdössä ajamaan alan asioita vai onko tähtäimessä kansanedustajan kohtuullisen mukava palkka. Pitäisi varmaan kysyä heiltä itseltään, jotta saisi tietää. Vai mahtaisivatkohan he jättää kertomatta jos ovat tähtäämässä vain omaan etuunsa? Voisikohan ehdokkaaltaan vaatia takuun, että tekee niin kuin on luvannut jos tulee valituksi? Sitten on tietysti vaalisalaisuus ongelma jos äänensä antamisen jälkeen ryhtyy vaatimaan takuun mukaista korjausta toimiin. Kyllä tämä on visaista!

Äänestä!

Valitse ehdokas niin kuin parhaaksi näet, mutta muista kuitenkin äänestää, sillä se on meidän tavallisten pulliaisten ainoa todellinen vaikuttamismahdollisuus. Viimeistään huhtikuun 18. päivä meidän sitten pitäisi tietää minkälainen eduskunta meillä lakeja säätää seuraavat neljä vuotta.

31.1.2011

Aika on kulutustavaraa

Mielenkiintoinen matematiikka

Ensimmäinen kuukausi vuodesta 2011 on sitten takana. Onkohan tuohon yhteen ulottuvuuteen aikaan tullut joku vika, kun siihen tuntuu tarttuneen tuo ihmisten keksimä kiire. Nyt on kuukausi hurahtanut ihan hetkessä. Toista oli lapsuuteni aikoina, silloin sentään kesät, sen lisäksi, että olivat lämpimiä ja mukavia, kestivätkin lähes ikuisuuden. Vai vaikuttiko siihen silloin, ettei ajasta ollut pula? Sitä riitti tuhlattavaksi, kun sitä kerran oli määrättömän paljon. Nyt kun elämä on opettanut, että se on rajallinen resurssi, niin sitä koittaa säästää. No siitähän tietysti seuraa niukkuutta. Olettehan huomanneet, että jos säästää vaikkapa rahaa, niin kyllä se kukkarossa tuntuu – ei ole mitä kuluttaa ja se mikä siellä on, tuntuu kuluvan hetkessä. Silti rahaa on yhtä paljon. Eikö ole merkillistä tuo matematiikka.

Mikä maksaa ja mihin raha käytetään

Tuohon omituiseen matematiikkaan olen törmännyt puhtausalalla useasti. Päättäjät tuntuvat uskovan, että voi saada yhtä paljon vaikka käyttäisi vähemmän rahaa ja aikaa. Nyt en puhu sellaisesta missä ihan aidosti on kehitetty toimintaa ja hyödynnetään uusia innovaatioita, vaan jatketaan ihan samoin tavoin, mutta silti päätetään, että nyt se tehdään vähemmällä ajalla ja rahalla. Sitten ihmetellään, kun kiinteistöt rapistuvat ja ihmiset voivat huonosti. Yrittäjänä ymmärrän hyvin, että jos ei rahaa ole ei sitä voi käyttääkään. Laina rahaa voi tietysti käyttää jos on nähtävissä, että se joskus poikii rahan takaisin. Yhteiskunnalla näyttää nyt olevan tilanne, että laina rahaa käytetään ja silti ei saada edes sitä mikä välttämättä tarvitaan. Yhteiskuntana siis syömme enemmän kuin tienaamme. Toimikunta toisensa perään pohtii miten kustannuksia voitaisiin alentaa. Julkisten palveluiden yksityistäminen kuuluu olevan toiminto, jolla taikuutta lähenevällä tavalla kaikki muuttuu edullisemmaksi. Tässä tullaan taas siihen omituiseen matematiikkaan. Jos siis työtä tehdään yhtä paljon kuin ennenkin eikä käyttöön tule mitään käänteen tekevää uutta keksintöä, niin miten se yksityinen tulee sen halvemmaksi kuin julkinenkaan? Eiköhän olisi rehellisempää kertoa, että maksamalla pienempää palkkaa ja antamalla vähemmän työaikaa voidaan palvelua tuottaa halvemmalla. Tästä tullaankin taas peruskysymysten ääreen, osataanko meillä ostaa oikein. Tiedetäänkö mitä saadaan, ovatko tarjoukset yhteismitallisia, verrataanko nykyisiä kustannuksia vastaavan tasoiseen siivoukseen? Toisaalta tulee mieleen kysyä onko nykyinen taso oikea? Silloin pitää tietysti miettiä mitä sillä tavoitellaan? Onko tarkoitus siivouksen olla sillä tasolla, ettei ihmisten terveys vaarannu likaisuudesta johtuen tai rakennus rapistu ennen aikojaan huonossa hoidossa. Vai riittäkö, etteivät ihmiset kompastu lattialla oleviin läjiin ja rakennuksiahan joudutaan kuitenkin rakentamaan uusia, mitä niitä turhaan vaalimaan? Kumpi vaihtoehto sitten on edullisempi? Ensimmäisessä vaihtoehdossa kuluu puhtauden tuottamiseen varmasti enemmän rahaa, mutta saattaapi säästyä terveydenhuollossa ja remontointikustannuksissa. Jälkimmäisessä käy päinvastoin. Eli halpaan hintaan pitäisi lisätä sen aiheuttamatta välilliset kustannukset, jotka voivat olla huomattavat, vaikkeivät tarjouksessa näy.

Onko puhdasta vai ei

Puhtaus on siitä hassu asia, ettei sitä ole ennen kuin se tuotetaan ja se säilyy vain kunnes lika taas saa vallan. Siitä on siis hankala antaa näytettä, niin kuin tavaroista. Siksi sen ostaminen on niin turkasen vaikeaa. Meillä Suomessa on kuitenkin hyvä mahdollisuus tehdä vertailua, jos tarjouspyynnössä vaaditaan esittämään menetelmä- ja aikastandardiin perustuva työaikalaskelma ja todetaan, että sopimuksen synnyttyä edellytetään sen noudattamista. Vain sillä tavoin tietää edes seutuvilleen mitä on odotettavissa. Siivouksen taso määritelmiin suhtaudun epäilevästi, koska arviointi tapahtuu kuitenkin visuaalisesti ja silloinhan tasoja on yhtä monenlaisia, kun katsojiakin. Voisikohan menetelmä- aikastandardista tehdä EU direktiivin? Silloinhan kaikkialla Euroopassa olisi käytössä laskentamalli joka perustuu tutkittuun tietoon eikä mihinkään markkinointislogaaneihin.